Koko perheen sieniretki

Olen vähitellen laajentanut keräämieni sienten lajimäärää. Alunperin suppilovahveroista on tällä sienikaudella siirrytty poimimaan pääasiassa aloittelijoille helposti tunnistettavia lajeja, vaikkakin rouskut ovat yleensä jääneet maahan. Koriin on päätynyt limanuljaskaa, muutamia kantarelleja ja joiksikin punikkitateiksi rajaamiani löytöjä, lampaankääpää, karvarouskuja ja pari harvinaisenpuoleista ukonsientä.

Viime viikonlopun saalis.

Viime kerralla poimin ensimmäistä kertaa karvarouskua sekä lampaankääpää ja onnekseni näytin löytäneen myös typäskääpää, joten näitä kahta lajia samanaikaisesti vertailemalla tunnistan nyt todennaköisesti lampaankäävän helposti. Viimeistään paistaessa lampaankäävän saa varmistettua oikeaksi - silloin tämä sieni muuttuu keltaiseksi. Otinkin siis näin alkuun jokaisesta lampaankääväksi olettamastani yksilöstä vielä koepalat paistettavaksi ennen kuin laitoin lopun erän pannulle tai kuivuriin.

Lampaankääpää.

Typäskäävän erottaa lampaankäävästä värierosta typäskäävän ollessa punertavampi sekä sientä haistamalla. Typäskäävässä on voimakas parfyymimäinen tuoksu, lampaankääpä on hajultaan mieto. Lisäksi lakkia rapsuttamalla lampaankääpä muuttuu kellertäväksi rapsutuskohdasta.

Nuori limanuljaska.

Karkailin kattorakentamisen välissä metsään aina, kun tuli sopiva sauma, jolloin apuani ei tarvittu. Kuvittelin, että jos lähden sinne ilman koria, piipahdus jää hyvin lyhyeksi. Mielestäni lyhyistä retkistä huolimatta tulin metsästä aina syli täynnä sieniä.

Suppilovahveroita.

Lyhyiden pistopiipahdusten lisäksi ehdimme onneksi käymään myös koko perheen voimin sienimetsässä. Aihepiiriä oli myös heille ajankohtainen, sillä sieniä oli juuri opiskeltu koulussakin. Lapset tunnistavat sieniä jo yllättävän hyvin ja uskon näiden retkien tukevan oppimista. Poimiminen jäi silti vanhempien puuhaksi, mutta apusilmät tekivät paljon sellaisia havaintoja, jotka olisi meiltä vanhemmilta jäänyt todennäköisesti huomaamatta.

Kantarelli.