Mistä kaikki alkoi
Haave omasta mökistä oli kytenyt alitajunnassa jo jonkin aikaa. Meillä neljän kympin molemmin puolin olevalla parilla on mahdollisuus käyttää sukujen puolelta kahtakin kesämökkiä, mutta ajatus täysin omasta itselle sisustetusta ja riittävän lähellä sijaitsevasta vapaa-ajanviettopaikasta kaupunkikodin lisänä kutkutti viekoittelevasti. Varsinainen eteneminen suunnitelmasta toteutukseen tapahtuikin lopulta muutamassa viikossa.
Huomasin ajautuvani selaamaan Etuovea ja Oikotietä kahvikupin ääressä vähän väliä vuoden 2018 kesäkuussa mitä erilaisimpia mökkikandidaatteja silmäillen. Tulihan siinä katseltua myös potentiaalisia tonttejakin, mutta tähän elämäntilanteeseen hiljattain talon rakennuttaneena valmiin kohteen mieluisaksi kehittäminen tuntui sopivalta vaihtelulta.
Kriteerit muovautuivat lopulta helposti. Sijainti oli suhteellisen huokean hinnan ohella tärkeimpiä tekijöitä. Mökille tulisi päästä enimmillään tunnissa, jotta kynnys kakkoskodin käyttämiseen olisi mahdollisimman matala ja hankinnassa ylipäätään järkeä. Sieltähän voisi halutessaan käydä vaikka töissä satunnaisesti. Sijainnin osalta mietimme myös mihin ilmansuuntaan on mielekkäintä lähteä ajelemaan viikonlopun kynnyksellä ruuhkat huomioiden.
Sijainnin jälkeen tärkeää oli myös perusmukavuudet - vesi ja sähkö. Koska mökin ei tarvinnut sijaita budjettimme huomioiden vesistön äärellä, tulisi pesulle päästä muutoinkin kuin sadesään aikaan. Juomakelpoinen vesi olisi toki plussaa, mutta olimme valmiita tuomaan juomaveden kotoa mukanamme kanistereissa. Tontin tuli olla puustoinen ja riittävän suuri, mielellään yli puoli hehtaaria. Mökin halusimme mieluiten olevan hirrestä ja soveltuvan yöpymistilan osalta lapsiperheen käyttöön. Olimme valmiita myös remontoimaan, koska halusimme mökin lopputuloksen vastaavan omia makumieltymyksiämme eikä sellaisia useinkaan löydy valmiina, ainakaan asettamamme hintaraamien sisältä.
Potentiaalisten kohteiden listalle valikoituikin muutama kiinnostava mökki, joista kävimme katsomassa neljää. Näiden lisäksi ajelimme mielenkiinnosta kahden myytävän kiinteistön ohi, mutta jo autosta katselemalla pystyi päättelemään, ettei varsinaiselle näytölle ollut meidän vuoksi tarvetta. Yksi hyvin varteenotettava ilmoitus ehtikin kadota Oikotieltä noin viikossa - juuri, kun olimme aikeissa mennä paikkaa katsomaan. Ilmeisesti joku muukin oli huomannut kohteen hyvät puolet hinta huomioiden. Harmituksen jälkeen kartoittelut jatkuivat. Toinen kiinnostuksemme herättänyt vapaa-ajanasunto oli valtavina mustikkasatoineen etenkin minulle hyvin mieluinen, mutta paikan päällä käynnin jälkeen paljastuikin, että myynti-ilmoituksessa mainittu harhaanjohtavasti markkinoitu porakaivo tarkoittikin vain maahan porattua reikää, josta ei ollut koskaan löynyt vettä... Näinpä kohde putosi siltä istumalta pois harkittavien listalta.
Käymissämme näytöissä ei ylipäätään ollut kuhinaa, ilmeisesti muutama kohde oli roikkunut hieman pidempäänkin myynnissä, mikä tukee havaintona viimeaikojen uutisointia mökin omistamisen suosion hiipumisesta. Vanhemmat ikäluokat myyvävät, koska nuoremmat sukupolvet eivät halua viettää lomiaan työleireiksi mielletyillä kesämökeillä. Erityisesti kuivanmaanmökkien kysyntä taitaa tänäkin vuonna olla yhtä hiljaista ja mökkien hintapyynnöissä saattaa lähtökohtaisesti olla enemmän neuvotteluvaraa kuin asunnoissa. Tämän tiedostaen mökkiin ei kannata yli-investoida, sillä omiaan ei välttämättä saa pois ja myyntiajat voivat olla pitkiä. Suhtaudummekin hankintaan lähinnä harrastusmenona, jolla on varmasti edellä mainittu realiteetti huomioiden myös jonkinlaista jälleenmyyntiarvoa.
Katselukierroksellamme hurautimme metsän piilossa sijaitsevaan umpeenkasvaneeseen mökkipihaan, josta risukon seasta pilkisti muutoin varsin sympaattinen alle kaksikymmenvuotias hirsimökki. Mökkipihan näkymä oli varmasti omiaan karkoittamaan useimmat ostajakandidaatit, mutta me osasimme mielessämme kuvitella pihan risut raivattuna ja grillipaikalla sekä vierasmajalla täydennettynä riippukeinujen, frisbeegolf-korin ja uima-altaan ajan myötä muovautuvan pihapiirin ympärille. Hirsimökki kaipasi toki ulkopinnan käsittelyä ja reilusti risusavottaa sekä puidenkaatoa, mutta me näimme siinä potentiaalia. Emme muutoinkaan etsineet valmista vapaa-ajanpaikkaa, vaan sellaista, jossa riittäisi käsille töitä ja palkintona olisi itselle mieluisa lopputulos. Rauhallinen paikka luonnonsuojelualueiden syleilyssä ja ainoa mökkinaapuri yhdellä sivulla puiden takana suojassa. Sisäpinnat olivat onneksi myös hyvässä kunnossa eikä niitä oltu lähdetty modernisoimaan esimerkiksi valkoisella maalilla. Tässä se oli - meidän mökki. Kävimme vielä samalla ajelulla katsomassa sovitussa yksityisnäytössä toista kohdetta, mutta se ei tuntunut lainkaan sellaiselta missä haluaisimme viettää aikaa, vaikka paikassa ei sinällään varsinaista vikaa ollutkaan. Eipä meillä mennyt kauaakaan, kun teimme tarjouksen. Selvittelimme tarvittavat rahoitus- ja kiinteistöasiat sekä mökin kuntoon liittyvät näkökohdat pikaisella aikataululla ja näytöstä kahden päivän kuluttua teimme tarjouksen, jonka myyjä hyväksyi. Kaupat tehtiin moninaisista loppumetrien kommelluksista huolimatta vajaassa viikossa. Meistä tuli oman mökin omistajia.
Tervetuloa lukemaan uudenkarheaa blogia useamman vuoden käyttämättä olleen mökin muutosmatkasta kohti modernia vapaa-ajanviettopaikkaa ja rentoutumisesta luonnonrauhassa!
 |
Kriteerit muovautuivat lopulta helposti. Sijainti oli suhteellisen huokean hinnan ohella tärkeimpiä tekijöitä. Mökille tulisi päästä enimmillään tunnissa, jotta kynnys kakkoskodin käyttämiseen olisi mahdollisimman matala ja hankinnassa ylipäätään järkeä. Sieltähän voisi halutessaan käydä vaikka töissä satunnaisesti. Sijainnin osalta mietimme myös mihin ilmansuuntaan on mielekkäintä lähteä ajelemaan viikonlopun kynnyksellä ruuhkat huomioiden.
Sijainnin jälkeen tärkeää oli myös perusmukavuudet - vesi ja sähkö. Koska mökin ei tarvinnut sijaita budjettimme huomioiden vesistön äärellä, tulisi pesulle päästä muutoinkin kuin sadesään aikaan. Juomakelpoinen vesi olisi toki plussaa, mutta olimme valmiita tuomaan juomaveden kotoa mukanamme kanistereissa. Tontin tuli olla puustoinen ja riittävän suuri, mielellään yli puoli hehtaaria. Mökin halusimme mieluiten olevan hirrestä ja soveltuvan yöpymistilan osalta lapsiperheen käyttöön. Olimme valmiita myös remontoimaan, koska halusimme mökin lopputuloksen vastaavan omia makumieltymyksiämme eikä sellaisia useinkaan löydy valmiina, ainakaan asettamamme hintaraamien sisältä.
Potentiaalisten kohteiden listalle valikoituikin muutama kiinnostava mökki, joista kävimme katsomassa neljää. Näiden lisäksi ajelimme mielenkiinnosta kahden myytävän kiinteistön ohi, mutta jo autosta katselemalla pystyi päättelemään, ettei varsinaiselle näytölle ollut meidän vuoksi tarvetta. Yksi hyvin varteenotettava ilmoitus ehtikin kadota Oikotieltä noin viikossa - juuri, kun olimme aikeissa mennä paikkaa katsomaan. Ilmeisesti joku muukin oli huomannut kohteen hyvät puolet hinta huomioiden. Harmituksen jälkeen kartoittelut jatkuivat. Toinen kiinnostuksemme herättänyt vapaa-ajanasunto oli valtavina mustikkasatoineen etenkin minulle hyvin mieluinen, mutta paikan päällä käynnin jälkeen paljastuikin, että myynti-ilmoituksessa mainittu harhaanjohtavasti markkinoitu porakaivo tarkoittikin vain maahan porattua reikää, josta ei ollut koskaan löynyt vettä... Näinpä kohde putosi siltä istumalta pois harkittavien listalta.
Käymissämme näytöissä ei ylipäätään ollut kuhinaa, ilmeisesti muutama kohde oli roikkunut hieman pidempäänkin myynnissä, mikä tukee havaintona viimeaikojen uutisointia mökin omistamisen suosion hiipumisesta. Vanhemmat ikäluokat myyvävät, koska nuoremmat sukupolvet eivät halua viettää lomiaan työleireiksi mielletyillä kesämökeillä. Erityisesti kuivanmaanmökkien kysyntä taitaa tänäkin vuonna olla yhtä hiljaista ja mökkien hintapyynnöissä saattaa lähtökohtaisesti olla enemmän neuvotteluvaraa kuin asunnoissa. Tämän tiedostaen mökkiin ei kannata yli-investoida, sillä omiaan ei välttämättä saa pois ja myyntiajat voivat olla pitkiä. Suhtaudummekin hankintaan lähinnä harrastusmenona, jolla on varmasti edellä mainittu realiteetti huomioiden myös jonkinlaista jälleenmyyntiarvoa.
Katselukierroksellamme hurautimme metsän piilossa sijaitsevaan umpeenkasvaneeseen mökkipihaan, josta risukon seasta pilkisti muutoin varsin sympaattinen alle kaksikymmenvuotias hirsimökki. Mökkipihan näkymä oli varmasti omiaan karkoittamaan useimmat ostajakandidaatit, mutta me osasimme mielessämme kuvitella pihan risut raivattuna ja grillipaikalla sekä vierasmajalla täydennettynä riippukeinujen, frisbeegolf-korin ja uima-altaan ajan myötä muovautuvan pihapiirin ympärille. Hirsimökki kaipasi toki ulkopinnan käsittelyä ja reilusti risusavottaa sekä puidenkaatoa, mutta me näimme siinä potentiaalia. Emme muutoinkaan etsineet valmista vapaa-ajanpaikkaa, vaan sellaista, jossa riittäisi käsille töitä ja palkintona olisi itselle mieluisa lopputulos. Rauhallinen paikka luonnonsuojelualueiden syleilyssä ja ainoa mökkinaapuri yhdellä sivulla puiden takana suojassa. Sisäpinnat olivat onneksi myös hyvässä kunnossa eikä niitä oltu lähdetty modernisoimaan esimerkiksi valkoisella maalilla. Tässä se oli - meidän mökki. Kävimme vielä samalla ajelulla katsomassa sovitussa yksityisnäytössä toista kohdetta, mutta se ei tuntunut lainkaan sellaiselta missä haluaisimme viettää aikaa, vaikka paikassa ei sinällään varsinaista vikaa ollutkaan. Eipä meillä mennyt kauaakaan, kun teimme tarjouksen. Selvittelimme tarvittavat rahoitus- ja kiinteistöasiat sekä mökin kuntoon liittyvät näkökohdat pikaisella aikataululla ja näytöstä kahden päivän kuluttua teimme tarjouksen, jonka myyjä hyväksyi. Kaupat tehtiin moninaisista loppumetrien kommelluksista huolimatta vajaassa viikossa. Meistä tuli oman mökin omistajia.
 |
| Pihamaisemassa riittää kehitettävää... |
 |
| ...mutta niin myös mökin ulkopinnassa. |
Tervetuloa lukemaan uudenkarheaa blogia useamman vuoden käyttämättä olleen mökin muutosmatkasta kohti modernia vapaa-ajanviettopaikkaa ja rentoutumisesta luonnonrauhassa!
Kommentit
Lähetä kommentti