Työleiri vai osa suomalaista kulttuuria? Pohdintaa mökkeilyn uutisoinnista.

Kesällä iltapäivälehdissä näkyy korostetun paljon mökkeilyyn liittyvää uutisointia monesta näkökulmasta. Kerrotaan mökkeilyn suosion hiipumisesta, vapaa-ajan paikan  myynnin vaikeudesta, yllätysvieraista, mökkeilyn epäekologisuudesta ja loputtomasta työleiristä. Nyt kun listausta ajattelee, näyttäytyy uutisointi pääosin negatiivisena ainakin iltapäivälehtien otannassa, jotka oletettavasti päätyvät moneen mökeille suuntautuvaan kauppakassiin ruokaostosten mukana. Mökkeilyn ihanuudesta voi lukea ainakin aihepiiriin keskittyneistä aikakauslehdeistä, kuvamuodossa Instagramista ja toki blogeista.

Pihassa kasvaa sinivuokkoja.

Näistä uutisoinneista tulee päällimmäisenä mieleen, että ihmisiä on niin monenlaisia. Siitä mistä osa kokee rentoutuvansa ja saavansa energiaa, toinen mieltää pakkopullaksi ja uurastukseksi. Toiset nauttivat luonnosta ja rauhallisuudesta, osaa jopa ahdistaa kaupungin ulkopuolinen elämä. Se, onko mökin omistaminen pelkkää työleiriä riippuu täysin vastaajasta.

Värikäs kantokääpä.

Potentiaalisia mökkejä ostovaiheessa katsellessa ne ns. valmiit kohteet eivät niinkään tuntuneet omilta. Tai toki mökkirakennuksen sopivuus sellaisenaan olisikin ollut ihan hyväkin ominaisuus, mutta jos kokonaisuus tontti huomioiden näytti siltä, että en keksinyt mitään kehitettävää, jäivät ostohousut kaappiin. Arvelisin, että mökkivuokraajien joukossa korostuu se väestö, joka arvostaa mökkeilyssä vaivattomuutta ja haluaa keskittyä grillailuun ja huolettomaan oleiluun. Sekin on täysin oikein. Me molemmat tunnumme rentoutuvan, kun saamme tehdä toimistotyön vastapainoksi työtä käsillämme ja näemme sen kautta syntyvän muutoksen ympäristössä. Mies tuntuu pitävän puunkaadosta ja puumateriaalin jatkotyöstöstä, minä istuttelusta ja kevyemmästä raivaamisesta. Raskaamman uurastuksen ohella on ihanaa käydä kävelemässä metsässä ja tarkkailemassa mitä eläimiä, lintuja, hyönteisiä, sieniä ja kasveja reissulla kohtaa. Myös uuden suunnittelu ja suunnitelman toteuttaminen on palkitsevaa. Olenkin pyöritellyt mökkipihaa Floorplanner-ohjelmalla ja laatinut sillä alati muovautuvaa pihasuunnitelmaa. Mökki voi olla työleiri, mutta toisille se on juuri se mitä haetaan.

Pihakoivusta syntyy lautaa.

Yksi huomionarvoinen tekijä on myös se, että monesti mökkeillessä tulee tutustuttua itselle uuteen paikkakuntaan, jonne ei ehkä muuten tulisi lähdettyä. On melkoisen sympaattista lähteä kaupungin hälinästä kylään, josta löytyy lähinnä yksi päivittäistavarakauppa, huoltoasema ja ravintola. Kesäasukkaiden mukana tuomat eurot ovat monelle paikkakunnan yrittäjälle elintärkeä lisä.

Lähiseudulla on niukan palvelutarjonnan vastapainoksi useita järviä, joissa voi käydä vaikka uimassa tai melomassa ja jos lähtee ajamaan hieman pidemmälle, saattaa löytää erilaisia nähtävyyksiä tai upeita retkeilymaastoja. Paikalliset ihmiset muistuttavat olemuksellaan siitä, miten erilaista elämä on maaseudun rauhassa. Se vie helposti ajatukset pois omista arjen kiireistä. Mökillä voi useimmiten tehdä montaa eri asiaa, joka ei tiiviisti rakennetulla taajama-alueella onnistu ilman närkästyneitä naapureita taikka virkavallan asiakaskohtaamista - esimerkiksi valmistaa rosvopaistia.

Uuniperunat lämmittelemässä rosvopaistinuotion äärellä.

Entä sitten, kun mökkipiha aikanaan saadaan siihen kuntoon, että siirrytään ylläpitovaiheeseen? Ehkä joudumme hankkimaan uuden projektin, mahdollisesti tällä kertaa vesistön ääreltä ja jättämään nykyisen joko vuokrakäyttöön taikka laittamaan myyntiin. Ehkä mökille löytyisi aikanaan sellainen ostaja, joka arvostaa normaalin ylläpidon ohella grillailua ja luonnossa rentoutumista.

Mökki voi olla myös tukikohta lähiseudun aktiviteetteihin.