Pähkinäyllätys
Mökkitontti on puustoinen ja hyvin luonnonvarainen. Kasvustoa ei tullut ostovaiheessa sen tarkemmin silmäiltyä, mitä nyt lehti- ja havupuustoinen sekametsä tuli toki havaittua. Tontti oli niin umpeenkasvanut, ettei oikein alkuvaiheessa tehnyt sen suuremmin mieli tutkia mitä kaikkea risukon joukosta pilkistää. Kunhan vain halusi äkkiä kaiken ylimääräisen pois.
Yllätys oli suuri, kun kuulimme tontilla kasvavan luonnonvaraisena pähkinäpuita tai tarkemmin euroopanpähkinäpensasta, joka kasvukokonsa puolesta mieltyy enemmän puuksi. En ollut koskaan edes kuullut, että Suomessa kasvaa pähkinää, joten olimme tästä havainnosta innoissamme. Vielä suurempi yllätys koettiin, kun huomasimme, että nuo pensaat vieläpä tuottavat satoa. Meidän omassa pihassa kasvaa siis kotimaista hasselpähkinää!
Pähkinäsato kannattaa poimia elo-syyskuun vaihteessa niiden vielä ollessa vihreitä, jotta eläimet eivät ehdi korjaamaan koko satoa ensin. Sopivan kypsän pähkinän tunnistaa siitä, että se irtoaa helposti kannasta. Poiminnan jälkeen pähkinöitä jälkikypsytetään 1-2 viikkoa välillä käännellen. Havaitsimme, että kuorittu pähkinä on ulkomaisiin verrattuna pikkuruinen, joten näitä tuskin malttaa hyödyntää muuhun kuin pieneen naposteluun. Keräämisen ja kuorimisen vaiva on aika suurta suhteessa hyödynnettävään pähkinämäärään. Pähkinäpensaan taimia näkyy myytäjän tavaratalojen taimiosastoilla ja puutarhamyymälöissä, joten jos oma pähkinätuotanto kiinnostaa, alkaa taimi tuottaa satoa noin viiden vuoden iässä.
Naapurissa on myös luonnonsuojelualueita, joissa pähkinää riittää myös luonnoneläimille yllin kyllin. Kuulopuheiden mukaan täällä elelee myös liito-oravia, joille voisin kuvitella pähkinöiden maistuvan. Olen myös kuullut, että tryffelit viihtyvät pähkinäpensaiden juuristojen läheisyydessä ja yksi mökkinaapuri oli onnistunut näitä arvostettuja herkkuja tontiltaan löytämäänkin. Meillä ei ole tähän tarkoituksen soveltuvaa sikaa taikka koiraa (ja tuskin koskaan tuleekaan), joten oman tontin tryffelimahdollisuudet taitavat jäädä arvoitukseksi.
Koska pähkinäpensaat ovat Suomessa verrattain harvinaisia, ajattelimme raivata pähkinälehdoksi yhden osan tontista, jossa tätä kasvaa eniten. Muuallakin pähkinäpensaita pyritään jättämään mahdollisuuksien mukaan, vaikkakin tontin puusto oli hoitamatonta ja aivan liian tiheään kasvanutta, joten harvennusta oli tehtävä ja varmasti tehdään lähemmäs hehtaarin tontilla vielä pitkään.
Yllätys oli suuri, kun kuulimme tontilla kasvavan luonnonvaraisena pähkinäpuita tai tarkemmin euroopanpähkinäpensasta, joka kasvukokonsa puolesta mieltyy enemmän puuksi. En ollut koskaan edes kuullut, että Suomessa kasvaa pähkinää, joten olimme tästä havainnosta innoissamme. Vielä suurempi yllätys koettiin, kun huomasimme, että nuo pensaat vieläpä tuottavat satoa. Meidän omassa pihassa kasvaa siis kotimaista hasselpähkinää!
 |
| Puussa kasvaa uutta pähkinää, maasta löytyi vanhoja kuoria. |
Pähkinäsato kannattaa poimia elo-syyskuun vaihteessa niiden vielä ollessa vihreitä, jotta eläimet eivät ehdi korjaamaan koko satoa ensin. Sopivan kypsän pähkinän tunnistaa siitä, että se irtoaa helposti kannasta. Poiminnan jälkeen pähkinöitä jälkikypsytetään 1-2 viikkoa välillä käännellen. Havaitsimme, että kuorittu pähkinä on ulkomaisiin verrattuna pikkuruinen, joten näitä tuskin malttaa hyödyntää muuhun kuin pieneen naposteluun. Keräämisen ja kuorimisen vaiva on aika suurta suhteessa hyödynnettävään pähkinämäärään. Pähkinäpensaan taimia näkyy myytäjän tavaratalojen taimiosastoilla ja puutarhamyymälöissä, joten jos oma pähkinätuotanto kiinnostaa, alkaa taimi tuottaa satoa noin viiden vuoden iässä.
Naapurissa on myös luonnonsuojelualueita, joissa pähkinää riittää myös luonnoneläimille yllin kyllin. Kuulopuheiden mukaan täällä elelee myös liito-oravia, joille voisin kuvitella pähkinöiden maistuvan. Olen myös kuullut, että tryffelit viihtyvät pähkinäpensaiden juuristojen läheisyydessä ja yksi mökkinaapuri oli onnistunut näitä arvostettuja herkkuja tontiltaan löytämäänkin. Meillä ei ole tähän tarkoituksen soveltuvaa sikaa taikka koiraa (ja tuskin koskaan tuleekaan), joten oman tontin tryffelimahdollisuudet taitavat jäädä arvoitukseksi.
Koska pähkinäpensaat ovat Suomessa verrattain harvinaisia, ajattelimme raivata pähkinälehdoksi yhden osan tontista, jossa tätä kasvaa eniten. Muuallakin pähkinäpensaita pyritään jättämään mahdollisuuksien mukaan, vaikkakin tontin puusto oli hoitamatonta ja aivan liian tiheään kasvanutta, joten harvennusta oli tehtävä ja varmasti tehdään lähemmäs hehtaarin tontilla vielä pitkään.
Kommentit
Lähetä kommentti