Rantakäärme

Näin elämäni ensimmäisen rantakäärmeen pari viikkoa sitten mökkipaikkakunnan uimarannalla. Siellä se mateli vesirajaa pitkin tiehensä. Satuin olemaan kajakissa, kun mies viittoi rannalla jotain. Meloin lähemmäs ja pääsin todistamaan tuota hienoa ulkoilijaa.

Toinen kohtaaminen sattui muutama päivä tuon tapauksen jälkeen ja ihan omassa mökkipihassa. Olin kävelemässä lapsen kanssa metsikön reunaa, kun havaitsin maassa makaavien keppien sijassa jotain liikkuvaa. Käärme jäi tarkkailemaan meitä ja vaikutti silmin nähden ärsyyntyneeltä kohtaamisesta. Se ei kuitenkaan luikkinut pakoon vaan suhisi ja tuijotti. Mitä ilmeisimmin se odotti meidän poistuvan paikalta. Peräännyimme ja hetken ajan päästä käärme luikerteli kerälle ja tuijotti meitä kaula pitkällään. Päätimme antaa sen olla. Aloin epäillä voisiko sillä olla jälkikasvua lähistöllä, sillä pakenemisen sijaan se ei juurikaan halunnut poistua paikaltaan. Myöhemmin paikalle palattua käärme oli poissa. Jatkossa tuolla kohdin kävellessä tulee tarkkailtua hieman tarkemmin mihin astun.